Vauvavuosi on jatkuvaa muutosta – miten voit tukea vauvan kehitysvaiheita?

Vauvan ensimmäinen vuosi on varsinaista motoristen taitojen oppimisen ja sosiaalisen kehityksen ilotulitusta. Tuore vanhempi saattaa kaivata käyttöopasta vauvaan ja huolehtii, kehittyykö oma pienokainen oikeassa tahdissa. Psykologi ja psykoterapeutti Linda Litmanen kertoo, että huoli lapsen kehityksestä on ymmärrettävää, mutta jos vanhemmuus menee suorittamiseksi, tulee siitä enemmän uuvuttavaa kuin iloa tuovaa. Litmanen kannustaa kääntymään ratkaisujen googlauksen sijaan kohti vauvaa ja oppimaan kuuntelemaan ja ymmärtämään, mitä uusi perheenjäsen haluaa viestiä.

Vauvan kehitysvaiheet ovat yhteydessä aivojen kypsymiseen ja hermoverkkojen järjestymiseen, joten ne tulevat tietyssä järjestyksessä. Näin ollen vauvan kehitykseen voidaan asettaa tiettyjä merkkipaaluja, kuten ääntely, pään kannattelu käsistä kohottaessa ja esineeseen tarttuminen. Litmanen vinkkaa katsomaan neuvolakorttia, johon on listattu vauvan kehitys ja saavutettavat taidot kuukausittain. Yksilöllinen vaihtelu voi kuitenkin olla suurta.

Neuvolakortista näkee hyvin, että yhdessä taidossa normaalijakauma on usein monta kuukautta. Tärkeintä on, että kehitys on etenevää eikä tule taantumaa tai selkeää kehityksen pysähtymistä. 

Kaikkia vauvoja yhdistää se, että ne hakeutuvat aktiivisesti vuorovaikutukseen vanhemman kanssa. Aluksi vuorovaikutus tapahtuu aisteilla, pääasiassa näkö- ja tuntoaistilla. Vauvan näkö ei ole kovin hyvä, sillä vastasyntyneen näkökenttä ei yllä kauas, vain sylistä vanhemman kasvoihin. Vauvalle ilmeily, silmiin katsominen ja hymyily ovat tärkeitä sosiaalisia vihjeitä jo pienestä pitäen. Vauva saa tuntoaistin kautta paljon tietoa ympäristöstään, joten myös fyysinen kosketus ja läheisyys ovat vauvalle tärkeää.

Litmasen mukaan vanhemmat oppivat parhaiten tunnistamaan oman vauvan viestejä ja eleitä sekä vastaamaan niihin arjen vuorovaikutuksessa. Vaikka vastasyntyneelle asioiden ja tilanteiden selittäminen ja sanoittaminen voi tuntua hassulta, on siitä vauvalle suuri hyöty. Selittävä puhe, joka toistuu samoissa tilanteissa, kuten vaipanvaihdossa tai kylvettäessä, alkaa luoda vauvalle ennakoitavuutta erilaisiin toistuviin tilanteisiin.”

Kaikki hoivakokemukset vaikuttavat siihen, miten vauva alkaa havainnoida ympäristöään. Litmasen mukaan siihen ei tarvita poppakonsteja, vaan arkinen yhdessäolo ja vuorovaikutus riittävät. “Kun kehitys on sidottu aivojen kypsymiseen, ei vauvaa tarvitse opettaa vaikkapa hymyilemään, vaan se tapahtuu, kun vauvalla on siihen valmius.”

Vanhempi voi tukea vauvan motorista ja sosiaalista kehitystä hyvin yksinkertaisin tavoin. Litmanen muistuttaa, että jokainen vauva on yksilö syntymästään lähtien, joten uuteen perheenjäseneen on tärkeää tutustua.

“On keskeistä oppia tuntemaan oma vauva: miten hän reagoi ja käyttäytyy jo vastasyntyneenä, miten käytös tai itku näkyvät eri tilanteissa ja kuinka helppo häntä on tyynnytellä”, Litmanen listaa.

Litmanen muistuttaa, ettei vauvan kehitystä voi nopeuttaa tai muuttaa. Jokainen vauva saavuttaa tietyt kehitysvaiheet ja kehitys etenee omassa tahdissaan näiden vaiheiden mukaisesti. Vauva omaksuu taidot sitten, kun aivot ovat kypsyneet riittävästi. Me pystymme varhaisella vuorovaikutuksella tukemaan vauvan kehitystä ja antamaan vauvalle mahdollisimman hyvän ympäristön kehittymiselle.

Myös Oppi&ilon Vauvan kanssa -puuhakortit etenevät samaan tahtiin vauvan kehityksen kanssa ja tarjoavat tietoa sekä leikkiohjeita ja loruja vauvan kehitysvaiheisiin.

Haastateltavana artikkelissa on psykologi ja psykoterapeutti Linda Litmanen, joka on työskennellyt lasten- ja nuorisopsykiatrian parissa. Itsekin taaperon äiti @linda.litmanen jakaa Instagramissa ajatuksiaan ruuhkavuosista psykologin silmin.

Vauvan kehityksen tahdissa etenevät puuhakortit tarjoavat tietoa vauvan kehitysvaiheista sekä kehitystä tukevaa puuhaa vauvan kaikille aisteille. Loruttele, leikittele ja kokeile vaikka värikylpyä!