Huollamme sivustoamme keskiviikkona 25.9. klo 14–18 välisenä aikana. Huoltokatkon aikana sivusto ei ole käytettävissä. Pahoittelemme käyttökatkosta aiheutuvaa haittaa.
Kurota, kiipeä, kupsahda. Pienelle lapselle oman kehon rajojen tutkiminen on luonnollista. Aikuisen roolina on sallia liikkuminen ja innostaa lasta käyttämään kehoaan. 0–2-vuotiaan motoriselle kehitykselle puistossa keinuminenkin on hyödyllistä.
Oman kehon tunteminen ja käyttäminen, siitä on oikeastaan kyse, kun puhutaan motorisista taidoista. Pienellä lapsella niin sanottu karkeamotoriikka kehittyy ennen hienomotorisia taitoja, kuten tarttumista ja pinsettiotetta. Se on kaiken motorisen kehityksen perusta.
Pienen lapsen motorisen kehityksen kannalta olennaista on tukea sitä, että vauva liikuttaa kehoaan. Liian aikaisin ei saisi keskittyä vain taitoihin, joissa keho on paikallaan. Hiukan isommalla lapsella arkiympäristön voi rakentaa sellaiseksi, että se houkuttelee käyttämään kehoa monipuolisesti, sanoo varhaiskasvatuksen asiantuntija, KM ja lasten liikunnan kouluttaja Elina Pulli.
Vauvan motorisen kehityksen perusta
Pieni vauva oppii ensin nostamaan ja kannattelemaan päätään, sitten hallitsemaan vartalonsa asentoa ja liikkeitä. Hienomotoriikka alkaa kehittyä, kun vauva kouraisee kädellään kiinnostavaa esinettä.
Noin puolivuotias kierähtää vatsalleen ja pian jo istuu ilman tukea lattialla. Kouraisuotteen sijaan hän tarttuu kurkunpalaan sormien kärkiotteella, josta myöhemmin kehittyy pinsettiote.
Milloin vauva konttaa?
Liikkeelle moni vauva lähtee ryömien puolen vuoden tienoilla. Kymmenkuisena osa konttaa ja nousee seisomaan tukea vasten. Vuoden ikäinen saattaa jo kerätä sukulaisilta ihailevia taputuksia kävelytaidollaan. Taidot kehittyvät kullakin omaan tahtiin, mutta ensimmäisenä vuonna motorisen kehityksen vauhti on jokaisella hurja!
Taapero tutkii mielellään ympäristöä ja harjoittelee niin kävelyä, juoksua, heittämistä, kiipeämistä, roikkumista kuin pallon potkimista. Kuperkeikkaakin voi kokeilla avustettuna.
“Lapsen pää on painava muuhun vartaloon verrattuna. Jos lapsi haluaa kiepsahtaa ympäri, niin siitä vaan. Kuperkeikka vaatii niin monipuolista vartalon käyttöä, että se kannattaa opettaa”, Elina Pulli sanoo.
Pumpulista on paha ponnistaa – liikkumaan ei opi kuin liikkumalla
Pyllähdys maahan toistuu ja toistuu, kun vauva opettelee seisomaan. Lapsi oppii parhaiten uusia taitoja herkkyyskausina, jolloin jaksaa toistaa taitoa niin kauan, että oppii. Portaisiin hinkuvan taaperon vanhempaa helpottaa tietää, että kiinnostus portaikkoa kohtaan laantuu, kun taito on opittu.
Vanhemman roolina on jaksaa auttaa ja kannustaa uutta taitoa opettelevaa lasta, silloinkin kun vaappuva kävely vaihtuu juoksemisen, hyppäämisen tai kiipeämisen opetteluun. Liikkuminen pitää sallia, jotta sen voi oppia. Toppuuttelun sijasta voi vaikka muistuttaa lasta keskittymään siihen, mitä tekee.
Mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää lapsen on käyttää koko kehoaan: kurottaa, kiivetä, kantaa itse, kupsahdella maahan. Lapsen ei tietenkään saa antaa loukata itseään, mutta hiukan saa aikuista hirvittää!
“Turha turvallisuushakuisuus tai sitterissä köllöttely voi olla este lapsen motoriselle kehitykselle. Moni ei ehkä tiedä, että viltti kovalla lattialla on vauvalle paras paikka. Pienen on hyvä hiukan ponnistella”, Elina Pulli kertoo.
Esterata eteiseen ja ojanpenkalle kävelemään
Vaikka jokainen oppii asioita omassa tahdissaan, 0–2-vuotiasta voi myös tietoisesti houkutella liikkumaan arjessa. Vauvaa voi kantaa sylissä lantiolla kantorepun sijaan, jolloin lapsi joutuu kannattelemaan itseään ja kehittyy kehonsa hallinnassa. Keinussa keinuminenkin on hyödyllistä, sillä keinuva ja heiluva liike tukee tasapainon kehittymistä.
Taaperon tasapaino kehittyy kävelemällä erilaisilla alustoilla: nurmikolla, metsäpolulla, asfaltilla ja vaikka trampoliinilla. Ojanpenkalla kävely on parasta motoristen taitojen kehittämistä, Elina Pulli vakuuttaa.
Sormiruokaillessa eväät voi sijoitella pöydälle niin, että lapsi joutuu kurottamaan ruokaa vastakkaisella kädellä oman keskiviivansa yli. Kun lapsi on isompi, kotona voi jumpata ja tarttua kädellä ristikkäiseen jalkaan. Ja sitten toiselle puolelle sama. Ristikkäisliike lisää aivopuoliskojen yhteistyötä ja koordinaatiota, eikä sitä isompana osaa, jos ei ole koskaan kokeillut.
“Anna lapselle lupa liikkua, houkuttele lasta liikkeelle ja kun lapsi liikkuu, älä kiellä turhaan. Liikkuminen edistää turvallisuutta, eikä päinvastoin. Jos kotona pääsee juoksemaan ympyrää tai käytävää, tee vaikka harjanvarsista lapselle esterata. Nuppipalapelin palatkin voi sirotella ympäri huonetta, ja hakea ne sieltä ennen palapelin kokoamista”, Elina Pulli sanoo.
Kolme askelta oppimisen iloon – helppoja liikkumisleikkejä 0–2-vuotiaalle
- Vauvapalloa vatsallaan: Eri kokoiset ja väriset pallot ovat vauvalle paras mahdollinen lelu tarttumista opetellessa. Vieritä lattialla värikästä palloa vauvan silmien edessä niin, että vauva yltää tarttumaan palloon käsillään. Vauva viihtyy paremmin vatsallaan lattialla, kun saa katsella jotain kiinnostavaa.
- Konttaajan kuvasuunnistus: Kun lapsi jo konttaa, kiinnitä lapsen silmän korkeudelle ruokapöydän ja tuolien alapintaan tai keittiön alakaappeihin kuvia, joita lapsi voi itse seikkailla katsomaan. Sitten vain rasteja kiertämään!
- Kävelijän ilmapallokurotus: Kun taapero on oppinut kävelemään, alkaa usein hyppääminen kiinnostaa. Sido ilmapallo narulla kiinni ovenkarmiin korkeudelle, johon lapsen pitää hieman kurottaa, jotta yltää koskemaan siihen ohi mennessään. Palloon kurottamisesta tai hyppäämisestä syntyy hauska leikki.
Ideoita vauvan kanssa puuhaamiseen
Elina Pullin kehittämästä, suositusta Vauvan kanssa -korttipakasta löytyy tietoa lapsen kehityksestä sekä runsaasti kehityksen eri vaiheita tukevaa innostavaa puuhaa kaikille vauvan aisteille. Vahvista vauvan turvallisuuden tunnetta, kehontuntemusta ja puheen kehitystä. Loruttele, leikittele ja kokeile vaikka värikylpyä. Kutkuttelevaa iloa yhteisiin hetkiin!
Lue myös
Vauvavuosi on jatkuvaa muutosta – miten voit tukea vauvan kehitysvaiheita?
Psykologi ja psykoterapeutti Linda Litmanen kertoo vauvan kehitysvaiheista
Vanhemmuuteen ei tarvita erityisosaamista, rakkaus ja läsnäolo riittävä
Lue psykologi Leea Mattilan vinkit tuoreille vanhemmille vauva-arjen pyörteisiin