Ekaluokka alkaa, oletko valmis? – 8 vinkkiä vanhemmalle koulun alkuun valmistautumiseen

Esikoulussa opetellaan vuoden verran koulussa tärkeitä taitoja, ja ne ovat pienillä koululaisilla yleensä hyvin hallussa. Mutta olisiko näissä käytännön taidoissa vielä harjoiteltavaa: laitan tavarani paikoilleen, pesen kädet wc-käynnin jälkeen ja ennen ruokailua, laitan takin vetoketjun kiinni, uskallan maistella uusia makuja, odotan vuoroani, kestän häviön, olen tottunut käyttämään kynää ja saksia. Myös kengännauhoja voi opetella solmimaan, mutta tarralenkkarit ovat kätevimmät välitunnille kirmatessa.

Yksi ensimmäisten kouluvuosien tavoite on omatoimisuuden lisääminen niin, että lapsi pikkuhiljaa oppii huolehtimaan koulunkäynnistä ja omista tavaroistaan. Ekaluokkalainen vasta harjoittelee vastuunkantoa. Ensimmäisinä kuukausina takki tai läksykirjat saattavat helposti unohtua kouluun. Maailma ei siitä kaadu, sillä vastuuta ja asioista huolehtimista opetellaan pikkuhiljaa. Kotona repun pakkaamiseen ja läksyjen tekoon tarvitaan vanhemman tukea. Ekaluokkalaiselle kello on usein vielä vieras ja aikakäsitys on erilainen kuin aikuisella. Pikkuhiljaa lapsi oppii rytmittämään esimerkiksi aamutoimia, mutta tähän tarvitaan aikuisen apua.

Lukemaan ja laskemaan oppii aikanaan, mutta elämän jokaisena päivänä harjoitellaan toisten ihmisten kanssa yhdessä olemista. Ekaluokkalaisen kanssa kannattaa jutella kaveritaidoista, sillä ne ovat opittavia taitoja siinä missä muutkin taidot. Parhaan kaverin kanssa saa viihtyä, mutta välillä on hyvä puuhata isommallakin porukalla. Useimmissa luokissa on sääntö, että leikkiin otetaan mukaan kaikki halukkaat, eikä ketään saa jättää luokassa ja välitunnilla yksin.

Oma opettaja on lapselle tärkeä aikuinen. Ekaluokkalaisella on turvallinen olo, kun hän kokee, että opettaja ja vanhemmat ovat yhdessä olemassa häntä varten. Vanhemman kannattaa olla yhteydessä kouluun matalalla kynnyksellä kaikenlaisissa asioissa, mutta muistaa samalla, että opettaja huolehtii parinkymmenen lapsen asioista. Hän ei aina ehdi tarkastamaan, onko paita housunkauluksessa välitunnille mennessä tai maitolasi juotu tyhjäksi ruokalassa. Opettaja haluaa tietää, kun lapsen elämässä tapahtuu jotakin hänelle merkittävää. Aikuiselle lemmikkihamsterin kuolema ei ehkä ole suuri kriisi, mutta lapselle se saattaa olla sitä. On hyvä, että sekä kotona että koulussa tiedetään, mitä lapselle kuuluu.

Ensimmäinen koulupäivä jännittää ainakin hitusen ihan jokaista lasta ja usein se jännittää myös vanhempia. Aikuisen tehtävä on kuitenkin olla lapsen tukena ja auttaa lasta selviämään hänen jännityksensä kanssa. Kun tunteen sanoittaa yhdessä lapsen kanssa, se ei enää tunnu niin pakahduttavalta. Lapsen kanssa on hyvä jutella, että muitakin jännittää – hän ei ole yksin tunteidensa kanssa. Jännittäjää usein auttaa, kun asioihin saa tutustua rauhassa etukäteen. Koulumatkaa voi kulkea yhdessä jo ennen ensimmäistä koulupäivää ja koulun pihalla voi käydä keinumassa ja potkimassa palloa pitkin kesää. Tutuksi tullut paikka ei tunnu koulun alkaessa enää niin jännittävältä.

Mikä oli hauskin hetki koulussa tänään? Mitä leikitte välitunnilla? Piditkö päivän ruuasta? Lapselle on tärkeää, että hän saa kertoa koulupäivän kuulumisia. Vanhemman kiinnostus koulunkäyntiä kohtaan lisää myös lapsen intoa: koulu on tärkeä juttu! Toisin kuin päiväkodissa, vanhempi ei tapaa opettajaa päivittäin. Siksi on hyvä etsiä sopivia kysymyksiä, joiden avulla lapsi kertoo päivästään.

Pieni koululainen on iässä, jossa hän jatkuvasti vertailee taitojaan muihin. Jos vierustoveri osaa jo lukea, lapsesta saattaa tuntua, että hän on luokalla ainoa, joka vielä tapailee tavuja. Vanhemman tuella lapsi voi ymmärtää, että jokainen oppii omassa tahdissaan, ja kouluvuosien aikana kaikille tulee vastaan haasteita ja hankaluuksia. Itsensä hyväksyminen on tärkeä taito. Lapsi haluaa kuulla, että sinä riität ja kelpaat. Omia oppimismuistojaan voi kertoa lapselle, mutta valmista identiteettiä ei pidä tarjoilla: jos mielesi tekee lohduttaa sanomalla ”en minäkään koskaan matematiikkaa osannut, se on meillä suvussa”, sano mieluummin ”minullekin laskut olivat välillä hankalia, mutta kyllä minä opin, kun tarpeeksi harjoittelin.” Tämä opettaa lapselle tärkeää kasvun ajattelutapaa ja ylläpitää motivaatiota – opin, kun vain jaksan harjoitella.

Koulun alku on suuri elämänmuutos. Oppiminen on täyttä työtä ja monet pienet koululaiset ovat koulupäivän ja iltapäiväkerhon jälkeen väsyneitä. Lapsen koulun aloitus on hyppy astetta itsenäisempään elämään. Koulutulokas on kuitenkin vielä pieni, leikkivä lapsi, vanhempien kainaloinen. Anna lapselle aikaa, mahdollisuutta lepoon ja läheisyyttä.

Oppi&ilon tuoteperheessä on paljon koulun alkuun sopivia tuotteita, jotka innostavat tekemiseen ja tukevat taitojen kehittymistä sopivalla tasolla.

Puuhissa korostuvat lapsen koulun aloitukseen liittyvät taidot: tehtävissä harjoitellaan kirjaimia ja lyhyitä sanoja, kellonaikoja ja numeroita, sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja. Hauskat puuhat, kaunis värikäs kuvitus ja juuri lapsen ikätasolle sopivat tehtävät innostavat lasta. Pyyhittävien Oppi&ilo-puuhakirjojen ja puuhakorttien mukana on tussi, jolla tehtävät voi tehdä yhä uudelleen.