Puuhien ja pelien parissa viihtyy koko perhe -yhdessä oppien

7-vuotias Viljami ja 4-vuotias Veeti rakastavat puuhakirjojen täyttämistä, lukemista ja perheen yhteisiä pelihetkiä. Tuotteemme ovat Kaitalan perheen arjessa kovalla kulutuksella. Kotoa löytyy loru- ja kurkistuskirjoja, pelejä, puuhakortteja ja -kirjoja, joita pakataan mukaan matkoillekin. Tällä hetkellä suosiossa on 3–5-vuotiaille suunnattu Eläimellistä menoa -lautapeli. Sen parissa hassuttelee ajan kanssa viikonloppuisin koko perhe.

"Lapsemme ovat vauhdikkaita ja nauttivat siitä, että pelissä saa liikkua. Peli vie mukanaan meidät vanhemmatkin, mikä innostaa lapsia entisestään", äiti Armi Kaitala kertoo.

Peleissä on Armin mukaan selkeät ja sutjakasti sisäistettävät säännöt, joita voi helposti muovailla perheen tarpeisiin.

"Eläimellistä menoa -liikuntapelissä koko perhe tekee liikunnallisia liikkeitä, ja me yleensä innostumme vielä muokkaamaan liikkeitä ja tekemään niistä haastavampia", Armi naurahtaa. Peleissä on Armin mielestä hienoa se, että niiden avulla voi paitsi viihtyä myös oppia uutta: sanoja, kirjaimia ja numeroita. ”Esikoisen kanssa harjoittelimme paljon kirjainäänteitä. Viljami muistaa edelleen, että Kirjainlotto-peli oli hänen suosikkinsa, kun opettelimme s:n suhinaa.”

Varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevä Armi ajattelee, että Oppi&ilo on onnistunut erityisen hyvin oppimisen pelillistämisessä.

”Jos harjoitellaan uusia asioita, sen pitää olla lapsesta kivaa eikä pakkopullaa. Oppiminen leikin kautta on parasta. Hienoa, että jokaisen lapsen iälle ja taidoille löytyy sopivia kirjoja ja pelejä”, Armi kehuu.

Armi uskoo, että suosio heidän perheessään piilee sarjan selkeässä kielessä, lapsiin vetoavissa teemoissa, kuten eläimissä, sekä simppelin tunnistettavassa kuvituksessa. ”Olemme toivoneet Oppi&ilon pelejä ja puuhia lahjaksi useaan otteeseen, ja annamme niitä lahjaksi lapsille usein itsekin”.

Viljamin ja Veetin suosikkeja ovat magneettipuuhat.

Viljamin ja Veetin mielestä kaikkein paras juttu on magneettitaulu, jonka numeroilla ja kirjaimilla jaksaa leikkiä aina vain.

”Nelivuotias asettelee kirjaimia sikin sokin ja pyytää meitä vanhempia lukemaan tekstejään. Esikoinen taas pyytää meitä keksimään valmiita sanoja, joita hän voi lukea”, Armi kertoo.

Armia on ilahduttanut, että syksyllä 2024 ekaluokan aloittava esikoinen viihtyy tehtäväkirjojen parissa jo omatoimisesti. Viljami oppi lukemaan eskarivuonna, ja hän oli sitä ennen todella kiinnostunut numeroista ja kirjaimista. ”Viljami tykkäsi etenkin tehtäväkirjasta, jossa oli kivasti huomioitu eskarilaisen ikä ja kirjoitettu isoilla kirjaimilla niin, että Viljami pystyi itse lukemaan tekstit”.

Armi toivoo, että viehätys tuotteisiin jatkuisi pitkälle kouluikään. ”Ainakin eskari-ikäinen tuntuu olevan kovin ylpeä, kun hän saa tehdä nimenomaan jo eskarilaiselle suunnattuja puuhakirjoja”.

Entä mitä tuumaa itse 7-vuotias Viljami? ”Näihin kirjoihin vain syventyy. En kuule yhtään, mitä ympärillä puhutaan.”

Oppi&ilo on kulkenut perheen elämässä mukana esikoisen Kurkkaa-kurkistuskirjasta asti.

”Kun Viljami oli vauva, luimme kolmea–neljää erilaista Kurkkaa-kirjaa melkein päivittäin. Yksi kirjoista on säästynyt kuopukselle asti”, Armi laskeskelee. Lukeminen on koko perheelle rakas ajanviete. Armi on tällä hetkellä vanhempainvapaalla nelikuisen Vilho-vauvan kanssa ja loruttelee päivän ratoksi tämän tästä Kis kis kissanpentu -lorukirjalla. Hän kiittelee, että lorukirjoissa ohjeistetaan lorujen ohella leikkeihin ja hierontahetkiin. Ne tukevat vanhemman ja vauvan vuorovaikutusta. Myös vanhemmat lapset innostuvat yhä loruttelemaan. ”Nelivuotiaamme avaa itse kirjasta esille Etana Elli -suosikkilorunsa ja tykkää lorutella kahdestaan vauvan kanssa. Sitä on ihana katsoa, ja samalla voin itse tehdä kotiaskareita.”