Lapseni opetti minulle, mitä tunnetaidot ovat

Tunnetaidot olivat minulle vieras käsite ennen lapsen syntymää. Olin elänyt ikäni järkeistäen tunteita ja ohittaen omat tarpeeni. Se oli ollut minun suojakeinoni kestää voimakkaita tunteita ja vaikeita tilanteita. En halunnut vierittää samaa taakkaa lapselleni. Halusin muuttaa ylisukupolvisen ketjun ja harjoitella tunnetaitoja yhdessä lapsen kanssa. Koen, että se on vanhempana yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Kirjat ovat olleet meille siihen yksi hyvä keino. Olen lukenut niitä ihmeissäni lapselle. Ai tältäkö ne tunteet tosiaan tuntuvat kehossa? Ai tällaisia tarpeita meillä on – ja nekö ovat vielä ihan ok? Opin lapsen rinnalla ensimmäistä kertaa aidosti tunnistamaan, kokemaan ja hyväksymään tunteitani, tarpeitani, tahtoani ja näkemään ne lapsessani ja ymmärtämään niitä hänessä.

Aluksi opettelimme tunteita kuvien kautta, joista lapsi on selvästi nähnyt tunteen aiheuttaman ilmeen. Lisäksi tietysti me vanhemmat ja muut läheiset olemme toimineet hänelle peileinä tunteista ja osoitamme käytöksellämme, että näemme hänet ja hänen tunnetilansa ja ymmärrämme häntä. Siten hän on oppinut tunnistamaan ja nimeämään, vaikkapa kun hän on iloinen, kaveri surullinen tai äiti vihainen.

Kun lapsi oppi puhumaan, aloimme lähestyä tunteita arkisten tilanteiden kautta. Keskustelemme aina läpi päivän tapahtumat. Jos joku tilanne on jäänyt vaivaamaan, keskustelemme siitä ja kysyn, miltä lapsesta nyt tuntuu ja mitä hän pohtii. Jos hän ei osaa vastata, kysyn, huomaatko jotain kehossasi ja sen jälkeen arvuuttelen, voisiko tuntemus masussa olla vaikkapa kiukkua. Konkretian tasolta hänen on ollut helpompi kurkistaa omaan mieleensä ja hiljalleen harjoitella sanoittamaan sitä, mitä hän sisällään kokee. Yritämme myös tuoda esiin sitä, ettei kaikelle tarvitse löytää sanoja. Tunne voi ja saa olla. Annetaan sen tulla ja sylitellään ja hengitellään sitten, kun lapsesta tuntuu siltä.

Minulle on tärkeää, ettemme jätä lasta yksin tunteidensa kanssa, mutta myös se, etten puske liikaa. Kuuntelen ja kunnioitan, jos hän sanoo haluavansa olla rauhassa, mutta kerron olevani lähellä. Silloin on aivan turha yrittää sanoittaa tilannetta, vaan se käydään läpi tunteen mentyä ohi. Tosin usein lapsi ei ole tästä kovin kiinnostunut, vaan haluaa mennä eteenpäin. Huomaan, että tällöin minulle jää olo, että olisiko pitänyt tehdä jotain toisin. Mutta uskon, että esimerkiksi juuri tunnetaitokirjojen avulla lapselle kertyy ymmärrystä itsestään, tunteistaan ja muista ihmisistä, mikä lisää varmasti turvan tunnetta myös tunnemyrskyn riehuessa. 

Oppi&ilon-kirjat ovat kulkeneet meidän mukanamme vauvasta saakka. Lapsi on muun muassa oppinut niiden avulla ensisanoja, oivaltanut rutiineista ja iloinnut touhuamisesta puuhakirjojen parissa. Lapsi on rakastanut lukemista ja kirjojen tutkimista pienestä saakka. Päiväkodista on kerrottu, että hän jaksaa kuunnella tarinoita pitkään ja tykkää erityisesti tunnetaitokirjoista.

Uusi Oppi&ilon Miltä minusta tuntuu? -puuhakirja on kuin tehty lapselleni. Psykologi Leea Mattilan kanssa suunniteltu puuhakirja tukee niin lapsen tunnetaitojen kuin itsetuntemuksen kehitystä. Puuhatehtävät ratkotaan siirtotarroin ja hei, kukapa 4-vuotias ei rakastaisi ensinnäkin tarroja! Olemme tehneet puuhakirjaa yhdessä niin, että pohdimme tehtäviä ja sen jälkeen keskustelemme omista tunteistamme, tarpeistamme, hankalista tilanteista ja niiden ratkaisemisesta.

Lapseni on herkkä ja empaattinen ja olemme yrittäneet puuhakirjan avulla harjoitella myös sitä, miten hänen ei tarvitse kantaa maailmaa harteillaan ja kuinka hän voi ja uskaltaa asettaa omia rajojaan ja ilmaista tahtoaan. Kirjan avulla olemme keskustelleet väärinkäsityksistä ja ristiriidoista ja siitä, miten vaikeassa tilanteessa kaverin kanssa lapsi osaisi jämäkästi kertoa, että esimerkiksi hänen leluaan ei saa viedä ilman lupaa. Olemme myös keskustelleet siitä, miten riitatilanteet voi selvittää.

Puuhakirjan avulla vahvistamme meidän välistä yhteyttä. Nautimme molemmat rauhallisista puuhahetkistä, joiden aikana voimme jutella oppimastamme. Aika pieni hinta näin tärkeästä taidosta.

Lapsen havaintoja siitä, miltä tunteet tuntuvat kehossa:

“Viha tuntuu mahassa. Suru tuntuu päässä. Ilo tuntuu korvissa. Pelko tuntuu päässä epämukavalta ja painavalta. Jos halataan, tulee iloinen mieli ja suru katoaa.”

Lapsen pohdintoja, mikä voisi auttaa hankalan tunteen kanssa: 

“Jos lyö, sitten silittää, halaa, pussaa tai pyytää anteeksi. Jos joku kaatuu niin sitten, jos on iloinen, voi auttaa häntä ja laittaa laastarin ja puhdistaa naarmut ja pipit.”

Lapseni arvio kirjasta:
“Minä tykkään sivuista, tarroista, ilmeistä ja tehtävistä. Tosi hyviä tehtäviä.”

Äidin arvio kirjasta:
“Olemme oppineet sitä, millaisia tunteita on ja millaisia tarpeita siellä taustalla voi olla ja mikä auttaa, jos on vaikea tunne.”